Kyynelsilmin tätä elämää. Mitään ei ole tapahtunut. Aamulla olin koiran kanssa metsässä, se oli vapaana. Katsoin sen intoa kadehtien, mikä riemu, mikä ilo. Olin krapulassa. Join itseni kuntoon. Huominen  koulupäivä jääköön väliin. Tyttö on vielä töissä. Ruoan tein valmiiksi niin että saapi syödäkseen heti kun tulee kotiin. Niin se on koulukin osaltani kohta käyty. Pääsen  kaltaisteni seuraan, tai minne lie. Teinköhän ruoasta liian tulista, se polttaa. Kävin eilen asuntoesittelyssä, etsimme uutta asuntoa kun tästä täytyy muuttaa. En osannut siellä markkinoida itseäni, suomalainen tuppisuu kun olen. Tee siinä sitten vaikutus. Välittäjä oli pukupäinen mies. Ei mitään yhteistä. Noh se siitä, saadaan tai ei. Täytyy kohta käydä ostamassa lisää olutta. Silmäni ovat sameat, peilistä en tunne, kasvot vieraat, tätähän tämä on. Pakko lukea muutama runo, suomalaisen, tai japanilaisen kirjoittama, sama kai se on, runot ovat universaalia omaisuutta, ja samanlaisia kaikkialla.