Lomamasennus. Koskaan ei ole hyvä. Nyt kun ei tarvitse mennä töihin tai kouluun, pitäisi olla onnelinen. Mutta ei. Ikkunasta ulos katsominen ahdistaa. Koira mulkoilee vaativasti, pihalle pitäisi päästä, mutta sitten taas nukahtaa. Joulu oli ja meni, syöty on ja juotu. Naamasta näkee. Avaan oluen lääkkeeksi. Joulu ei ole niin kuin ennen, kerta kerralta se loittonee, ja lopulta katoaa kokonaan. Minkäs sille voi. Pyörin netissä ja kuuntelen radiota, turhanpäiväistä. Uudeksi vuodeksi on jo suunnitelmia, mutta en jaksaisi, taas reissaamista edestakaisin, se käy jo raskaaksi tällä kokoonpanolla.