Lumi peittää maata. Se sama lumi kuin aina aiemminkin. Vasta kolmaskymmeneskolmas talvi jonka näen, se ei ole paljon mitään. Kävin päiväkaljoilla. Siellä oli työmiehiä syömässä. Raskaan työn raatajat. Join muutaman ja tulin kotiin. Koira makaa lattialla haarat levällään, tulppaani esillä, nauttii kuin viimeistä päivää. Mikäs siinä ollessa. Sytytin tupakan. Join kaksi terästettyä kahvia tässä kotona. Humalanpoikanen. Voisi soittaa pianoa mutta ei huvita, tai kitaraa, mutta sekään ei huvita. Aloitin Valtaojan ja Pihkalan Nurkkaan ajetun jumalan. Mielenkiintoista. Pitäisi kai syödä jotain. Mutta en jaksa keskittyä siihen, tai mihinkään. Olen unohtanut kirjoittamisen. Epäelämä.