Joulu takana, anoppilassa siis. Oli oikein postikorttimaiset kelit, ja muutenkin meni aika hyvin, vaikka tuollainen useamman päivän edustaminen ottaa aina voimille. Tapanina suoraan sieltä meidän vanhemmille. Tuli istuttua iltaa, ja otettua humalat, niin että seuraavana päivänä join lisää, oksensin, ja join taas lisää. Eilisestä asti toipumista sitten, aamut ovat vaikeimpia. Masentaa, peiliin ei uskalla katsoa, saati ulos lähteä. Tällaista tämä on, pitäisihän se jo tietää. Avasin oluen suihkun päätteeksi, se jo helpottaa mieltä, mutta tänään pitää vähentää eilisestä. Mutta niin että saa kaupassa käytyä. Illalla sitten saunaan, tosin nyt yksin kun emäntä on töissä. Näin nämä lomat aina menee, sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, ja sitten kun se saapuu, masentuu ja joutuu juomaan, tai ensin juo ja sitten vasta masentuu. Niin tai näin, aina väärinpäin. Kun jaksaisi edes lukea. Mozartin elämäkerta kesken.