Minusta tulee aina vain laiskempi kirjoittaja. Tänne kirjoittelu on jäänyt lähes kokonaan, enkä paperillekaan ole saanut mitään tarttumaan. Syytä en tiedä. Niin vain on. Maailmassa moneen asiaan ei löydy selvää syytä, ne vain ovat niinkuin ovat. Joka tapauksessa, minulle tulee suuria muutoksia tänä kesänä. Elokuussa muutan yhteen tyttöystäväni kanssa, en kauaksi, vaan ihan tuohon lähelle. No, taitaa sinne pari kilometriä tästä olla. Meillä on siellä sitten kaksi huonetta ja pieni keittiö, mukavaa kun saa vähän lisää tilaa tähän kuutioon verrattuna. Se on ensimmäisessä kerroksessa, kun nyt olen viidennessä. Lyhyempi matka ulos tupakalle. Sen huoneiston vuokraisäntä on hyvin vanha mies, joka ei kuule kunnolla, joten sillä on kuulokoje. On kyllä hyvin omituista että tuollaista tapahtuu minulle. Mutta niin sekin vain on. Saa nähdä miten lähtee sujumaan, hyvin kai, mitenkäs muutenkaan. Toinen suuri asia on se, että pääsin opiskelemaan, minä, vanha mies. Odotan ja pelkään sitä. Senkin näkee. Töitä on enää kolme viikkoa, sitten alkaa kauan kaivattu kesäloma. Sen jälkeen palaan vielä pariksi päiväksi lorvailemaan töihin, jotta saan lomaltapaluurahat, niitä tulen syksyllä tarvitsemaan. Huomenna pitäisi irtisanoutua, vähän jännittää pomolle kertoa, vaikka ei siinä mitään jännittämistä pitäisi olla, minun asianihan se on. Suhtautuu miten suhtautuu, sama se on. Oi, huomenna illalla Juhannuksen viettoon. Veneelle lähdetään, kaikki me, kolme pariskuntaa. Siitä tulee hauskaa. Merellä tuulee ja on kylmä. Toivottavasti sataakin. Lämmintä mukaan. Ostin kuusi litraa valkoviiniä, ehkä voisi vielä olutta hakea. En minä niitä kaikkea, kun tuo tyttö kuitenkin juo minulta. Sitäpaitsi pitäisi riittää sunnuntaihin saakka, koska kauppaa ei sitä ennen nähdä, luulen. Avasin juuri oluen, se hikoilee kylmiä pisaroita ja maistuu hyvältä kuuman suihkun jälkeen, ehkä toisen vielä voisi. Katson avoimesta ikkunasta kun aurinko paistaa, istun risti-istunnassa tässä koneella, ja tunnen oloni hyväksi.