Maanantaiaamu on surumielinen, kuten aina. Sängystä piti pakottautua ylös, vaikka nukuttuakaan en olisi enää saanut. Olisin vain maannut, maannut itseni kuoliaaksi. Miten tämä onkin aina niin vaikeaa. Tiedän kyllä että muutaman tunnin päästä olen taas ennallani. Kävin kuumassa suihkussa ja söin aamupalaa, joka ei oikein maistunut. Kahvia en keitä. Olen rauhaton. Älä pelkää, arki se vain taas alkaa, ei sen vakavampaa.